Vesi vanhin voitehista

Väitteet perustuvat vain kokemukseen, ei vertaisarvioituun tiedejulkaisuun. En oikeastaan välitä väittää yhtään mitään. Luet omalla vastuulla. Älä usko. Totuus voi olla toista ja kuulet sen jostain tuutista.

1990-luku Mökkikesä. Ukin kanssa soudulle ja ongelle. Laineet liplattaa. Saunassa järvivesi. Ruokalepo. Juomavesi mättään kupeesta hetteeltä.

2020-luku Olen asunnossa.* Olen yksin, mutta hiljaisuuden sijaan kuulen ympärillä prosessoivat lukemattomat laitteet. Ne humisevat liikenteen levottomiin soundeihin sekoittuen. Siskot ja veljet kulkevat paikasta A paikkaan B. Korkkaan pullotettua luontoäidin vettä ja kaadan korkillisen kasvoilleni. Ihoni ahnaasti imaisee voitehista vanhimman.

Tunnen olevani keskellä dystopiaa kuvaavaa näytelmää, mutta onneksi täällä on lavasteena näitä lähdevesipulloja. Jos olisin levittänyt kasvoille hanavettä, katsoisin peilistä ahnaiden ihohuokosten sijaan kuivakkaa hapannaamaa.

Voitelun sijaan nykyvesi tuntuu karhentavan

Häiritsevä ajankuva. Vesi tulee hanasta, mutta ei se voitele. Ei ravitse, ei kosteuta. Hyvä ajatus, huono toteutus. Voitelun sijaan nykyvesi tuntuu karhentavan ja kuivattavan.

H2O + extra crap, enkä puhu nyt meriveden ravitsevista 2% suoloista.

Luonnon luksusta ovat kohiseva meri, pehmeä järvi, suonsilmäke, vesiputous… Sauna mainittava tähän väliin - koti spa ilman henkilökuntaa, luonnontulella ja -soundeilla. Meri vai uima-allas - kai tämä on kompa?

Pakokauhu iskee, kun huomaa ettei hanasta tuleva pohjavesikään tyydytä. Tästä pääsemme kaiken ytimeen: maaperään.

*Asunto tarkoittaa ilmatilaa, joka on rajattu seinillä. Asunnot tyypillisesti kasataan päällekkäin, eivätkä ne täten vie maaäidin pinta-alaa. Asukkaat, eli asuntojen täyttäjät, eivät siis elä jalat maassa. Pinta-alan säästö on olennainen osa asuntojen ideaa ja kaupunkien elintila koostuukin usein asunnoista.