Vesi vanhin voitehista

Väitteet perustuvat vain kokemukseen, ei vertaisarvioituun tiedejulkaisuun. En oikeastaan välitä väittää yhtään mitään. Luet omalla vastuulla. Älä usko. Totuus voi olla toista ja kuulet sen jostain tuutista.

1990-luku Mökkikesä. Ukin kanssa soudulle ja ongelle. Laineet liplattaa. Saunassa järvivesi. Ruokalepo. Juomavesi mättään kupeesta hetteeltä.

2020-luku Olen asunnossa.* Olen yksin, mutta hiljaisuuden sijaan kuulen ympärillä prosessoivat tuhannet laitteet. Ne humisevat liikenteen levottomiin soundeihin sekoittuen. Siskot ja veljet kulkevat paikasta A paikkaan B. Korkkaan pullotettua luontoäidin vettä ja kaadan korkillisen kasvoilleni. Ihoni ahnaasti imaisee voitehista vanhimman.

Tunnen olevani keskellä dystopiaa kuvaavaa näytelmää, mutta onneksi täällä on lavasteena näitä lähdevesipulloja. Jos olisin levittänyt kasvoille hanavettä, katsoisin peilistä ahnaiden ihohuokosten sijaan hapannaamaa.

Voitelun sijaan nykyvesi tuntuu karhentavan

Häiritsevä ajankuva. Vesi tulee hanasta, mutta ei se voitele. Ei ravitse, ei kosteuta. Hyvä ajatus, huono toteutus. Voitelun sijaan nykyvesi tuntuu karhentavan ja kuivattavan.

H2O + extra crap, enkä puhu nyt meriveden ravitsevista 2% suoloista.

Luonnon luksus: kohiseva meri, pehmeä järvi, suonsilmäke, vesiputous. Sauna mainittava tähän väliin - kotispa ilman henkilökuntaa, luonnontulella ja -soundeilla. Itse muuten poltan poroksi vain sähkösaunoja.

Meri vai uima-allas - onko tämä kompa?

Pakokauhu iskee, kun tajuaa ettei hanasta tuleva pohjavesikään tyydytä. Mihin sitä pakenisi? Tästä pääsemme kaiken ytimeen: maaperään.