Muotoilun mahti — KAUNEUS

Mihin katosi kauneuden arvostus? Suunnittelijoiden ylpeys? Katosivatko häpeillen tehokkuuden tieltä?

Puhun kaikesta, mutta eritoten rakennustaiteesta. Arkkitehtuurista.

Ylpeinä muistelemme menneen ajan muotoilijoita. Miksi tämän päivän luomuksille ei heru tukea? En kaipaa vastausta, koska kauneus ei kaipaa tukea vaan ihailua. Jos kyse on tuen antamisesta, ei ole kyse kauneudesta. Onko meillä nykyään kyse luomuksien sijaan tuotoksista?

Kauneus ei ole myytti menneisyydestä, saati mennyttä. Kauneus on universaalia ja ajatonta. Tätäkin päivää, jos emme virtaa tukahduta.

Kauneus kanavoituu yhteiskuntaamme meidän ihmisten kautta. Emme ole niin rahvaita kuin lankeamme luulemaan. Musiikillakin on mielenmaisemia järisyttävä vaikutus, ja jalo taito aikaansaada ja yhteensovittaa mitä ihmeellisintä värähtelyä on meidän. Emme ole myöskään niin kaikkivaltiaita, kuin kollektiivin sisältä voi vaikuttaa.

Kauneus on kallisarvoista. Viettäisitkö vuosia sydäntäkin lämmittävässä hirsimökissä maan pinnalla vai sielua kylmäävässä betonikuutiossa ilmassa? Vihreän kullan halkaisema taivaanranta vai hasardeilla kyllästettyä sementtiä silmän kantamattomiin? Asuisitko funktionaalisin perustuksin siunatussa, ammattiylpeydellä valetussa rakennuksessa vai kerroksittain monistetussa massassa? Millaiseen ympäristöön soisit yrityksesi läsnäolon eli liiketilan?

Mainittakoon, että kirjoitan tässä tekstissä rajatusti kauneuden teemasta käsin. Loputtoman sementin luomissa olosuhteissa ihmisistä ja yhteisöistä syntyy jotain rakennustaidettakin kalliimpaa, ajattomampaa ja kauniimpaa. En tunne Helsinkiä omakohtaisesti, joten täysin kuulopuheiden perusteella kiteytän, että Eira voisi mahdollisesti oppia Idästä jotain.

Kauneus on kallisarvoista, eikä kauneuden arvoa mitata vain rahassa. Valitset sen, minkä koet olevan parhaaksesi - kauneus hedelmöittää hyvinvointia. Kauneuden puute kasaa pahoinvointia. Olkoon tuhoisaa tai ylevöittävää, rakennustaiteella on pitkäikäiset vaikutukset. Vaikutukset läpäisevät sieluja ja sukupolvia, ja siksi tehokkuuden priorisointi rakennustaiteessa on turmiollista.

Jos jatkamme betoniviidakon rakennusta, ei tänne pian tule kukaan. Juurilleen uskollisimmat, eli sopeutumattomimmat suomalaisuuden lahkoista, kuolevat sukupuuttoon elolle kelvottomassa ympäristössä. Kynnelle kykenevät pakenevat, eikä kukaan erehdy tänne saapumaan tai sijoittamaan. Paitsi haaskoja havittelevat.

Kauneus on hyvinvoivan yhteiskunnan olemassaolon ehto. Eikä kyse ole pelkästä julkisivusta, kai olet kuullut kauneuden kumpuavan sisältä? Ei se julkisivu, vaan funktionaalisuus.

Funktionaalisuuden puutteessa olemme hyvinvoivasta yhteiskunnasta vain väärennös. Väärennös, johon on liimattu hyvinvointiyhteiskunnan brändi toivoen sen tuovan arvokkuuden mukanaan. Väärennös on kuitenkin vain käytännöllisyydestä kaukana oleva arvoton kopio, sisältä keinotekoinen ja pian rikki. Esimerkiksi vaatetuksessa kaikki tietävät väärennöksen olevan huijaus, mutta teeskentelevät näytelmän mukana väärennöksen kantajaa miellyttääkseen ja helpottuneena siitä ettei kyseessä ole oma kohtalo, itse päästessä koskettamaan jotain aidompaa. Jos taas itse on väärennöksen viettelemä uhri, koittaen kovasti olla jotain mitä ei ole, syöpyy oman arvon tunne hitaasti.

Muotoilun mahti palaa rakennustaiteeseen, kun tajuamme kauneuden olevan tehokkuutta kallisarvoisempaa. Koska arvo mitataan nykypäivän mielissämme rahassa, täytyy se perustella niin.

Arvostamamme menneen ajan muotoilijat… Heidän rakennustaiteensa on edelleen täällä meitä sulostuttamassa ja puhuttelemassa. Menneisyydestä käsin heidän arvokkuutensa liikuttaa ihmisiä sisältä ja ulkoa. Muotoilun perässä matkustetaan. Muotoilun mahti liikuttaa jopa aikamme palvotuinta: rahaa.

Ennen kaikkea kauneuden arvo mitataan ajassa. Mitä sanommekaan ajan olevan, rahaan verrattuna?